Uppopallojoukkueen turnausraportti Nivalasta

Uppopallojoukkueen turnausraportti Nivalasta

Päiväys ma 5. lokakuuta 2009 12:20:00

Uppopallokausi polkaistiin oululaisittain käyntiin Suomen Nivalassa järjestetyssä Pohjanmaa cupin turnauksessa. Urheilujuhlan tuntua lannisti hieman Vaasan Pyöriäisten poissaolo, mutta turnaus saatiin tästä huolimatta vietyä kunnialla loppuun.

Oulusta Nivalaan matkasi hieman vajaa joukkue, sillä joukkueen core-pelaajiin lukeutuvat Markus Sininen, Juho, Henri ja Janni olivat estyneet seuran edustamisesta. Näistä takaiskuista huolimatta autoihin sulloutui yhdeksän raavasta peluria. Joukkue saapui klassiseen tapaan altaalle kolme minuuttia ennen ensimmäisen pelin alkua. Kyseisellä taktiikalla tavoitellaan rasittumisen minimointia -alkulämmittelyhän on lopusta pois.

1. Ottelu: Oulu-Kokkola 0-1

Kokkola oli saanut jalkeille pari miestä (naista??) suuremman joukkueen. Perinteisesti Kokkola tunnetaan taitouppopalloa pelaavana joukkueena jossa yhdistyvät nuoruus, vanhuus, taito, paino, alipaino, kokemus, nuoruuden into, rappio ja hienot räpylät. Viime kaudella emme pystyneet vastaamaan kyseisen vastustajan otteisiin, ja parhaimmillaan ylsimme ainoastaan tasapeliin.

Ensimmäinen erä lähti käyntiin Vesimiesten huolellisesta valmistautumisesta huolimatta Kokkolan Merisaukkojen pyörityksellä. Vesimiesten otteita leimasivat surkeat (jopa todella surkeat) syötöt, laiska vapaiden paikkojen hakeminen ja yhtenevä uimahousujen väri. Käytännössä koko erä pelattiin Vesimiesten kenttäpuoliskolla, ja vastustaja sai rauhassa keskittyä hyökkäämiseen. Jotain hyvääkin ensimmäisestä erästä löytyi: Oulun Vesimiehet puolustivat uskomattoman hyvin omaa koriaan. Tämä kyseinen ihmeellisyys oli joukkueen tuki ja kulmakivi koko turnauksen läpi. Ensimmäisessä erässä tehtiin ainoastaan yksi maali (Vesimiesten koriin), ja kiitos tiiviin puolustuspelaamisen tämä jäi ottelun ainoaksi maaliksi.

Erätauolla käytiin läpi joukkueen täydellistä epäonnistumista hyökkäyspelin saralla ja samaan hengenvetoon suitsutettiin puolustuksen timanttisuutta. Erätauolla joukkueemme teki taktisen muutoksen ja siirsi Petrin ajokoiraosastolle hyökkääjäksi ja Juha L tuli puolustajan paikalle rakentamaan hyökkäyspeliä.

Toinen erä oli Vesimiesten näkökulmasta aivan päinvastainen ensimmäiseen erään verrattuna. Pallo saatiin vastustajan kenttäpuoliskolle, syötöt löysivät oikean osoitteen ja vastustajan maalille saatiin painetta. Ainoa mikä jäi uupumaan erästä oli maali. Allekirjoittaneella oli erän paras maalintekotilanne , mutta laiskan maalintekoharjoittelun vuoksi puolet lyhyempi ja kevyempi Kokkolan maalivahti vei voiton säälittävän puolinelsson-yrityksen jälkeen. Treeneihin mars.

Yleisellä tasolla ensimmäinen ottelu oli onnistunut ja ilmapiiri tappiosta huolimatta oli hyvä. Varsinkin puolustuspelin onnistuminen toi luottoa tuleviin peleihin.

2. Ottelu: Nivala – Oulu 0-8

Toiseen otteluun jokuueemme lähti nälkäisenä tappiollisen pelin jälkeen. Etukäteen tiesimme vastustajan pienempikokoiseksi ja karvattomammaksi mutta silti lähdimme otteluun varovaisesti puolustuksen kautta.

Ensimmäinen erä näytti suunnan ottelun kululle: tiukka myötäkarvaus ja aggressiivinen hyökkäyspään pelaaminen tuotti vankan johtoaseman. Ja mikä parhainta, useampi pelaaja pääsi avaamaan maalitilinsä. Olkoon huomion arvoista, että Juha L teki hienon rankkarimaalin sekä Juha H avasi All-time maalitilinsä.

Toisessa erässä päätimme keskittyä pelin pyörittämiseen vastustajan päädyssä. Tällä tavalla haimme jo tuntumaa seuraavaan, huomattavasti tiukempaan peliin Pietarsaarta vastaan. Erä meni suunitelmien mukaan ja kaikki saivat onnistuneita syöttöjä ja pallon suojauksia aikaiseksi. Loppusummerin soidessa taululla olivat lukemat 0-8 ja kaikki aloittivat valmistautumisen päivän viimeiseen otteluun.

3. Ottelu: Oulu – Pietarsaari 1-0

Päivän viimeisen ottelun ennakkoasetelma oli kutkuttava, sillä keskinäiset ottelut näiden joukkueiden välillä olivat olleet tulisia ja joskus jopa tasaisia. Pietarsaari on Kokkolan tyylinen joukkue, paitsi että heillä on tuplasti ikää ja painoa. Ikä -ja ruumiinrakenteellisesti siis kaltaisemme joukkue. Edellisistä kohtaamisista Pietarsaari oli poistunut altaasta voittajana -poikkeuksetta. Joukkueellamme oli todella hyvä lataus päällä, ja usko puolustuspeliin ja omaan pelitaktiikkaamme oli korkealla. Petrin sanoin: ”Kaikki tekee vaan parhaansa.” Siinä oli ottelun motto, yhtään ei tarvitsisi säästellä.

Summerin soidessa peli alkoi varsin kiihkeänä ja peli pyöri molemmissa päissä. Omaa hyökkäyspeliämme leimasi pallon rauhallinen pyöritys vastustajan hyökkäyspäässä sekä aggressiivinen myötäkarvaus. Vastustaja tuli maalillemme hanakammin, mutta tiivis puolustus sai pidettyä maalimme puhtaana.

Toiseen erään päätimme lisätä aggressiivisempia ajoja maalille, muutoin taktiikka pysyi samana. Käytännössä taktiikka tuotti tulosta, sillä saimme useampia vaarallisia tilanteita vastustajan maalille ensimmäiseen erään verrattuna. Vääntö jatkui kuitenkin hyvin tasaisena toisen erän loppuminuuteille asti. Viimeisilllä minuuteilla saimme kovan paineen vastustajan korille, jossa useampi aalto toisensa perään yritti murtaa pietarsaarelaisten puolustuksen. Lopulta pallo leivottiin joukkueen toipilaalle, Markus Vihelälle, joka kiitti joukkuetovereidensa työstä ja upotti pallon tyhjään koriin mylläkän jälkeen. Tätä seurasi villit tuuletukset ja tunteen purkaukset, jotka koituivat melkein Vesimiesten kohtaloksi, sillä Pietarsaaren lähtiessä viimeiseen hyökkäykseen, altaassa oli kolme oululaista (pelit voitaisiin opetella pelaamaan loppuun saakka). Viimeiset hetket ottelusta olivat kiivasta mylläkkää Oulun korilla, joka onneksemme päättyi pallon riistoon, tilanteen purkautumiseen ja lopulta loppusummeriin.

Ottelu toi altaallisen lisää itseluottamusta koko joukkueelle, ja oli upeaa nähdä, että pystymme pelaamaan tasaväkisesti näin taitavan joukkueen kanssa.

Loppukaneetti

Turnauksen loputtua joukkue suuntasi Ylivieskan ABClle voittokahville, jossa toisia taputeltiin selkään oikein urakalla. Turnauksen lopputulos ja joukkueemme korkeatasoinen peli tulivat rehellisesti sanottuna yllätyksenä, mutta samalla piristysruiskeena. Ensimmäistä kertaa voi rehellisesti sanoa joukkueen pelanneen oikeaa uppopalloa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin seuraavaan turnaukseen.

-Mikko T.