Polar Bear Pitching 2015- turvasukeltajakeikka

Oli viileä ja hiukan tuulinen päivä saapuessani Pasi Pentinpuron kanssa Raatin uimahallin viereiselle venerannalle, jossa hetken päästä oli alkamasssa Polar Bear Pitching 2015-tapahtuma. Olimme saaneet kunnianarvoisan ja vaativan tehtävän seuran johtokunnalta toimia turvasukeltajina kyseisessä tapahtumassa. Olimme ennalta sopineet roolituksen tehtävää varten. Minä toimisin pintapelastaja/narumiehenä Pasin toimiessa turvasukeltajana. Varustus oli Pasin osalta täysi sukellusvarustus ja minulla pintapelastajan varustus, eli kuivapuku ja perusvälineet (maski, snorkkeli ja räpylät).

Saapuessamme oli venerannalla ja sen parkkipaikalla jo täysi tohina päällä. Järjestyksenvalvoja sattui olemaan sopivasti lähellä, joten päätimme tiedustella häneltä tietoa tapahtuman pääjehun olinpaikasta. Pikaisen radioviestittelyn tuloksena saimme suunnan ja kyseisen henkilön tuntomerkit. Henkilö olisi rannan tuntumassa, sininen takki päällään ja tottelee nimeä Tappo. Varmistettuamme järkkäriltä, että kuulimme nimen oikein, jatkoimme matkaa rantaan samalla keskustellen hiukka erikoisesta ja toivottavasti vain lempinimestä, ”Nomen est Omen” ja niin edelleen. Rantaan päästyämme ja vielä hiukan paikallisilta neuvoa kysellen pääsimme Tapon juttusille. Nimestään huolimatta Tappo osoittautui mukavaksi ja hommat hyvin hallussaan pitäväksi henkilöksi. Kävimme tutustamassa avantopaikkaan Tapon selittäessä samalla tapahtuman suunnitelmaa. Meille oli varattu paikka aivan avannon vierestä, josta pääsisimme välittömästi auttamaan mahdollisia hätään joutuvia. Avantoon oli tehty valmiiksi portaat ja tasanne, josta ”Pitchaajat” pääsisivät pitämään puheitaan. Kaikki näytti hyvin suunnitellulta ja vaarat hyvin huomioon otettuina. Pieni muutos tehtiin vaihtamalla sukeltajalle varattu penkki isompaan ja pitempään penkkiin, jonka olimme varalta ottaneet mukaan aikaisempien kehäraakkien neuvosta. Pasin kanssa käytiin läpi oma tehtäväjakomme ja suuntasimme varusteiden vaihtoon.

Kävimme Raatin uimahallissa vaihtamassa vaatteita ja suuntasimme takaisin venerannalle, jossa Pasi puki päälleen loput sukellusvarusteistaan parkkipaikalla. Paikalla oli jo paljon ihmisiä ja herätimme selvästi huomiota erikoisella varustuksellamme. Minkäs sille mahtaa, jos ei ilman kuivapukua avantoon uskalla mennä. Pasille saatiin varusteet päälle ja naru kaulaan – tai siis vyötärölle ja suuntasimme avannolle. Käveltyämme punaista mattoa pitkin jäälle istui Pasi avannon viereiselle penkille, joka oli mukavasti vuorattu poron taljalla. Avannon ympäristö oli stailattu jääpaloilla ja porontaljoilla päällystetyillä jääpenkeillä, lipuilla sekä isoilla näytöillä, joissa pyöri mainoksia ja tapahtuman videokuvaa. Mediaa oli paikalla kuin pääministerin virkaanastujaisissa. Meinasi oikein alkaa jännittämään kymmenien kameroiden salamavalojen loisteessa ja videokameroiden polttopisteessä.

Tapahtuman aloitti itse Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck, joka hienoa esimerkkiä näyttäen piti avauspuheen avannosta käsin. Tämän jälkeen avannossa vaihtuivat puhujat kiihtyvään tahtiin lukuunottamatta paria lyhyttä taukoa. ”Pitchaajia” paikan päälle oli suomalaisten lisäksi tullut Intiasta, Yhdysvalloista, Israelista, Iso-Britanniasta, Virosta, Norjasta ja Ruotsista. Hattua pitää nostaa ulkomaiden edustajille, jotka ennakko-odotuksia uhmaten selviytyivät urakasta todella hienosti.

Reilun kahden tunnin jälkeen alkoi jo itselläkin vilu hiipiä kuivapukuun, kun valvoimme vielä viimeisien puheiden pitäjien turvallisuuden. Sekä meidän että osallistujien onneksi tapahtuma saatiin kunnialla loppuun, eikä meidän apuamme tarvittu. Talutin Pasin narun nokassa takaisin parkkipaikalle varusteiden riisuntaa varten, jonka jälkeen nautimme vielä hyvät kahvit järjestäjien kanssa poristen. Velvollisuutemme täytettyämme suuntasimme kohti kotia varusteiden huoltoa ja lepoa varten.

Jarmo Pätsi & Pasi Pentinpuro