Talkoot Messillä lauantaina 27.2. alkaen klo 12. Tehtävistä tarkemmin sähköpostilistalla.

Syksyn 2009 hylkyleirin aikaan Pohjois-Pohjanmaan museon ja Museoviraston kanssa yhteistyössä Sophia (Sofia) Marialta nostetut kolikot on nyt konservoitu museon kokoelmiin. Oheisessa kuvassa vasemmalla kolikot siinä kunnossa kun ne olivat löydettäessä ja oikealla konservoinnin jälkeen.

Kolikoiden nostosta oli juttua useampaan kertaan Kalevassa (juttu1, juttu2, juttu3) ja iltapäivälehdissäkin (iltalehden juttu). Nostosta on video www.sukellusvideo.com sivustolla.

Pohjois-Pohjanmaan museon tutkija Jarmo Koponen kertoi seuraavaa:

”Tervehdys Pohjois-Pohjanmaan museolta. Vastaan tässä myös muiden tutkijoidemme puolesta tiedusteluusi Vesimiesten viime kesän sukelluksen tuloksista. Konservaattorimme Marja Halttunen ja Oulun yliopiston arkeologian laboratorion konservaattori Jari Heinonen työstivät löytämänne kolikkopinon säilyvämpään muotoon. Kolikoiden irrottaminen toisistaan ei ollut mielekästä niiden säilymisen ja kunnon kannalta. Kuten ohessa olevista kuvista näkyy Perämeren merivesi on syövyttänyt melkoisesti rahoja. Kolikot ovat syöpyneet suurimmalta osaltaan leimapinnan alapuolisiin metallikerroksiin. Niiden voidaan kuitenkin todeta olevan Venäjän kuparikopeekoita. Ne ovat 1830-luvun ja 1840-luvun rahoja. Kyseessä lienee yhden, kahden ja viiden kopeekan rahat. Kolikot on puhdistettu stabiloitu ja suojalakattu.

Ruplat olivat laivan upotessa vuonna 1859 tarpeellista käyttövaluuttaa tuon ajan Suomessa jossa Venäjän rupla oli käytössä aina 1860-luvun alun rahauudistukseen asti. 1860-luvulla saimme oman rahan (Mk). Aiemmin sukeltamistanne esineistä mainittakoon Sofia Marian huoneessa esillä oleva Kristian seitsemännen killinki vuodelta 1771. Kuvassa oleva raha ei ole museon yksilö vaan ulkomaisessa nettihuutokaupassa myynnissä ollut samanlainen mutta paremmassa kunnossa ollut yksilö. Museoesineillä ei ole enää arvoa mutta kuriositeettina kerrottakoon että tämän myyntikappaleen hintapyyntö näyttää olleen 125 dollaria. Sofia Maria lienee kulkenut purjehduksillaan useita kertoja Tanskan salmista ja tarvinnut myös Tanskan valuuttaa käyttörahoiksi.”

Suomen kansallismuseon Rahakammion numismaatikko Tuukka Talvion kommentit rahoista kuvien perusteella:

”Alimpana on vuoden 1830 tyyppinen venäläinen kupariraha, jonka vuosiluku 1831 on näkyvissä. Sen päällä on kaksi vuoden 1840 tyypin kuparirahaa, jotka tunnistaa reunaa kiertävästä melko kookkaasta helmikehästä (keskimmäinen raha) ja tekstirivien tyylistä (päällimmäinen raha). Rahojen keskinäisen koon perusteella alimmaisena on ilmeisesti 10 kopeekkaa (läpimitta n. 42 mm) ja sen päällä on 2 ja 1 kopeekkaa.

Löytö ei ole vailla mielenkiintoa, sillä vuoden 1840 systeemin mukaan 3 uutta kopeekkaa vastasi 10½ kop. 1830-luvun rahaa, joten kaksi päällimmäistä rahaa (2+1 kop.) vastasivat arvoltaan alinta rahaa, vaikka ne painavat yhteensä vain runsaat 30 g, kun taas alimpana oleva raha painaa 45 g. Miten systeemi käytännössä toimi, sen tietää ehkä joku tutkija Venäjällä, mutta meillä asiaa ei kukaan näytä ajatelleen sen jälkeen, kun kopeekat ja ruplat jäivät täällä historiaan.”

– Tommi

65 Degrees North kirjoitti juttua Oululaisesta uppopallosta. Juttu on luettavissa osoitteessa:

http://www.65degreesnorth.com/life-in-oulu/sport/rugby-underwater/

Uppopallojoukkueen turnausraportti Nivalasta

Päiväys ma 5. lokakuuta 2009 12:20:00

Uppopallokausi polkaistiin oululaisittain käyntiin Suomen Nivalassa järjestetyssä Pohjanmaa cupin turnauksessa. Urheilujuhlan tuntua lannisti hieman Vaasan Pyöriäisten poissaolo, mutta turnaus saatiin tästä huolimatta vietyä kunnialla loppuun.

Oulusta Nivalaan matkasi hieman vajaa joukkue, sillä joukkueen core-pelaajiin lukeutuvat Markus Sininen, Juho, Henri ja Janni olivat estyneet seuran edustamisesta. Näistä takaiskuista huolimatta autoihin sulloutui yhdeksän raavasta peluria. Joukkue saapui klassiseen tapaan altaalle kolme minuuttia ennen ensimmäisen pelin alkua. Kyseisellä taktiikalla tavoitellaan rasittumisen minimointia -alkulämmittelyhän on lopusta pois.

1. Ottelu: Oulu-Kokkola 0-1

Kokkola oli saanut jalkeille pari miestä (naista??) suuremman joukkueen. Perinteisesti Kokkola tunnetaan taitouppopalloa pelaavana joukkueena jossa yhdistyvät nuoruus, vanhuus, taito, paino, alipaino, kokemus, nuoruuden into, rappio ja hienot räpylät. Viime kaudella emme pystyneet vastaamaan kyseisen vastustajan otteisiin, ja parhaimmillaan ylsimme ainoastaan tasapeliin.

Ensimmäinen erä lähti käyntiin Vesimiesten huolellisesta valmistautumisesta huolimatta Kokkolan Merisaukkojen pyörityksellä. Vesimiesten otteita leimasivat surkeat (jopa todella surkeat) syötöt, laiska vapaiden paikkojen hakeminen ja yhtenevä uimahousujen väri. Käytännössä koko erä pelattiin Vesimiesten kenttäpuoliskolla, ja vastustaja sai rauhassa keskittyä hyökkäämiseen. Jotain hyvääkin ensimmäisestä erästä löytyi: Oulun Vesimiehet puolustivat uskomattoman hyvin omaa koriaan. Tämä kyseinen ihmeellisyys oli joukkueen tuki ja kulmakivi koko turnauksen läpi. Ensimmäisessä erässä tehtiin ainoastaan yksi maali (Vesimiesten koriin), ja kiitos tiiviin puolustuspelaamisen tämä jäi ottelun ainoaksi maaliksi.

Erätauolla käytiin läpi joukkueen täydellistä epäonnistumista hyökkäyspelin saralla ja samaan hengenvetoon suitsutettiin puolustuksen timanttisuutta. Erätauolla joukkueemme teki taktisen muutoksen ja siirsi Petrin ajokoiraosastolle hyökkääjäksi ja Juha L tuli puolustajan paikalle rakentamaan hyökkäyspeliä.

Toinen erä oli Vesimiesten näkökulmasta aivan päinvastainen ensimmäiseen erään verrattuna. Pallo saatiin vastustajan kenttäpuoliskolle, syötöt löysivät oikean osoitteen ja vastustajan maalille saatiin painetta. Ainoa mikä jäi uupumaan erästä oli maali. Allekirjoittaneella oli erän paras maalintekotilanne , mutta laiskan maalintekoharjoittelun vuoksi puolet lyhyempi ja kevyempi Kokkolan maalivahti vei voiton säälittävän puolinelsson-yrityksen jälkeen. Treeneihin mars.

Yleisellä tasolla ensimmäinen ottelu oli onnistunut ja ilmapiiri tappiosta huolimatta oli hyvä. Varsinkin puolustuspelin onnistuminen toi luottoa tuleviin peleihin.

2. Ottelu: Nivala – Oulu 0-8

Toiseen otteluun jokuueemme lähti nälkäisenä tappiollisen pelin jälkeen. Etukäteen tiesimme vastustajan pienempikokoiseksi ja karvattomammaksi mutta silti lähdimme otteluun varovaisesti puolustuksen kautta.

Ensimmäinen erä näytti suunnan ottelun kululle: tiukka myötäkarvaus ja aggressiivinen hyökkäyspään pelaaminen tuotti vankan johtoaseman. Ja mikä parhainta, useampi pelaaja pääsi avaamaan maalitilinsä. Olkoon huomion arvoista, että Juha L teki hienon rankkarimaalin sekä Juha H avasi All-time maalitilinsä.

Toisessa erässä päätimme keskittyä pelin pyörittämiseen vastustajan päädyssä. Tällä tavalla haimme jo tuntumaa seuraavaan, huomattavasti tiukempaan peliin Pietarsaarta vastaan. Erä meni suunitelmien mukaan ja kaikki saivat onnistuneita syöttöjä ja pallon suojauksia aikaiseksi. Loppusummerin soidessa taululla olivat lukemat 0-8 ja kaikki aloittivat valmistautumisen päivän viimeiseen otteluun.

3. Ottelu: Oulu – Pietarsaari 1-0

Päivän viimeisen ottelun ennakkoasetelma oli kutkuttava, sillä keskinäiset ottelut näiden joukkueiden välillä olivat olleet tulisia ja joskus jopa tasaisia. Pietarsaari on Kokkolan tyylinen joukkue, paitsi että heillä on tuplasti ikää ja painoa. Ikä -ja ruumiinrakenteellisesti siis kaltaisemme joukkue. Edellisistä kohtaamisista Pietarsaari oli poistunut altaasta voittajana -poikkeuksetta. Joukkueellamme oli todella hyvä lataus päällä, ja usko puolustuspeliin ja omaan pelitaktiikkaamme oli korkealla. Petrin sanoin: ”Kaikki tekee vaan parhaansa.” Siinä oli ottelun motto, yhtään ei tarvitsisi säästellä.

Summerin soidessa peli alkoi varsin kiihkeänä ja peli pyöri molemmissa päissä. Omaa hyökkäyspeliämme leimasi pallon rauhallinen pyöritys vastustajan hyökkäyspäässä sekä aggressiivinen myötäkarvaus. Vastustaja tuli maalillemme hanakammin, mutta tiivis puolustus sai pidettyä maalimme puhtaana.

Toiseen erään päätimme lisätä aggressiivisempia ajoja maalille, muutoin taktiikka pysyi samana. Käytännössä taktiikka tuotti tulosta, sillä saimme useampia vaarallisia tilanteita vastustajan maalille ensimmäiseen erään verrattuna. Vääntö jatkui kuitenkin hyvin tasaisena toisen erän loppuminuuteille asti. Viimeisilllä minuuteilla saimme kovan paineen vastustajan korille, jossa useampi aalto toisensa perään yritti murtaa pietarsaarelaisten puolustuksen. Lopulta pallo leivottiin joukkueen toipilaalle, Markus Vihelälle, joka kiitti joukkuetovereidensa työstä ja upotti pallon tyhjään koriin mylläkän jälkeen. Tätä seurasi villit tuuletukset ja tunteen purkaukset, jotka koituivat melkein Vesimiesten kohtaloksi, sillä Pietarsaaren lähtiessä viimeiseen hyökkäykseen, altaassa oli kolme oululaista (pelit voitaisiin opetella pelaamaan loppuun saakka). Viimeiset hetket ottelusta olivat kiivasta mylläkkää Oulun korilla, joka onneksemme päättyi pallon riistoon, tilanteen purkautumiseen ja lopulta loppusummeriin.

Ottelu toi altaallisen lisää itseluottamusta koko joukkueelle, ja oli upeaa nähdä, että pystymme pelaamaan tasaväkisesti näin taitavan joukkueen kanssa.

Loppukaneetti

Turnauksen loputtua joukkue suuntasi Ylivieskan ABClle voittokahville, jossa toisia taputeltiin selkään oikein urakalla. Turnauksen lopputulos ja joukkueemme korkeatasoinen peli tulivat rehellisesti sanottuna yllätyksenä, mutta samalla piristysruiskeena. Ensimmäistä kertaa voi rehellisesti sanoa joukkueen pelanneen oikeaa uppopalloa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin seuraavaan turnaukseen.

-Mikko T.